tiistai 25. lokakuuta 2011

LL työn ohjenuora

Älyvuotoa lukiessa törmäsin erinomaiseen tiivistelmään lääkärin työstä (nimim. Alli):
"Itse pidän tärkeimpänä sitä, että osaa erottaa ensinnäkin sen, mikä on normaalia ja mikä ja ei. Sitten siitä, mikä ei ole normaalia pitää erottaa, että pitääkö asialle tehdä jotain vai ei. Ja siitä että pitää tehdä jotain, pitää osata erottaa, että teetkö sen itse vai ohjaatko eteenpäin. Yliopistosairaalassa törmää sellaisiin juttuihin, joita ei never ever tule tarvitsemaan. On tietysti hyvä tietää että harvinaisia juttuja on olemassa, mutta se onkin ainoa asia mikä niistä pitää tietää."
Lainattu keskustelu kokonaisuudessaan <paina tästä>

Eli aivan samanlainen ajatusrakennelma kuin itsekin tuossa lääkiksen kokeen uudistumisspekuloinnissa käytin. Jokatapauksessa mielestäni erittäin hyvin 'maalaisjärjellä' noissa hommissa tulee pärjäämään, jos vain perusasiat osaa - ja siksi varmaan ne valelääkärikin menestyvät paremmin kuin hyvin?!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Älyvuotoon tunnukset

Tulipa sitten seuraavakin steppi kohti LL tutkintoa otettua ja rekisteröityminen Epionen Älyvuotoon on nyt tehty.

Pääsykokeen uudistuminen näyttää olevan 'hot potato' tuolla keskutelupalstalla ja itsekin tuli asiaa siellä spekuloitua. Arvelisin monivalintatehtävätyyppejä olevan enemmän ja ne tulevat olemaan juuri noita pisteytykseltään raakoja eli oikein vastatessa +1 pistettä ja väärin vastatessa -1 pistettä ja vastaavasti vastaamatta jättäminen ei vähennä, muttei kerrytäkkään pistepottia (0p siis tarkoittaa 'en osaa itse, mutta voisin siirtää potilaan erikoislääkärille konsultoitavaksi'). Tällaisilla paljon väittämiä sisältävillä tehtävätyypeillä mitataan kokeilaiden nopeaa päättelykykyä suuresta massasta kysymyksiä ja tehtävät/väittämät itsessään ovat helpohkoja päässälaskuja, jossa kuitenkin joku oleellinen pikku jekku tai oivallus tarvitaan (tai sitten ei). Toisaalta monivalintatehtävien tarkistus on helposti automatisoitavissa ja siten erittäin kustannustehokas tapa säästää yliopistojen niukkoja resursseja kasvavien hakijamäärien paineessa.

Esimerkkinä tällaisesta voisi olla mm.
Muuntajan ensiokäämissä on 20 kierrosta ja toisiokäämissä on 100 kierrosta. Ensiopuolelle kytkeään 100V tasajännitelähde, mikä on toisiopuolen jännite?
a.) 500V
b.) 20V
c.) 0V
d.) 250V

Ja kaikkihan tämän osaavat, joten oikeaa vastausta ei taida tarvita antaa :)

torstai 13. lokakuuta 2011

Vanhoja kirjoja varaston kätköistä aloitukseen

Varaston ja kaikkien laatikkojen penkomisen jälkeen kaikki vanhat Kemian 'Haavisto, Nikkola, Viljanmaa - kemia I, II ja III' sekä saman sarjan kertauskirjat 'I-II' ja 'III' löytyivät. Fysiikan osilta saanto oli huonompi ja vain 'Nikkola, Viljanmaa, Virtanen - laaja fysiikka I' sekä saman sarjan kertaus- ja harjoituskirjat 'I' ja 'II-III' löytyivät. Lisäksi löytöretkeltä löytyi Otavan MAOL MAT, FYS, KEM taulukkokirja 8. uudistettu painos vuodelta 1985.

Näillä taidetaan FyKe kertausta aloitella, sillä yleismaailmallista fysiikka ja kemiaa perusoppeineen tuskin tarvitsee uudemmista kirjoista opiskella. Kadoksissa olevat fysiikan kirjat ovat todennäköisesti olleet jossain vaiheessa tekniikan opintojen tukena ja jääneet jonnekin toiseen paikkaan piiloon. Biologian kirjoja pitää varmaan alkaa jostain metsästämään, sillä ne olivat totaalisen kadoksissa :(


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Keski-ikäisen ongelmia työnsaannissa

Pistää vieläkin miettimään tämä oma ikä ja mahdollinen uudelleenkouluttaminen, kun työterveyslaitoksenkin sivuilta löytyi tänään tarinaa keski-ikäisen työllistymisestä. Mitenkähän keski-ikäiseen noviisiin lääketieteen lisensiaattiin suhtaudutaan työnantajien ja potilaiden osilta? Ja mitenkähän oppimisen hidastuminen ja nippelitiedon omaksuminen on heikentynyt vuosien varrella?

Koko juttu työterveyslaitoksen sivulta: <klikkaa tästä>

tiistai 11. lokakuuta 2011

11.10.11 - 224 päivää Oulun lääketieteellisen pääsykokeeseen


Tämä blogi seuraa ’vanhan’ lääketieteenpyrkijän uutta matkaa kohti 2012 kevään lääketieteellisen pääsykoetta. Oma tarinani LL hakuun alkaa jo vuodelta 1988, jolloin pääsykokeet olivat neljäpäiväiset (Kemia, Fysiikka, Biologia ja Psykologia), joista vähintään kolmeen kokeeseen oli osallistuttava. Kokeet siis olivat paljon enemmän aikaa vievät kuin nykyiset ja pohjautuivat lukion oppimääriin.

Tarinaa hakemisesta 1988-1989 ja miten päädyin opiskelemaan tekniikkaa 

Abivuotena päätin hakea kahteen paikkaan, joista toinen oli  Oulun yliopiston Biofysiikan laitos, johon olin tutustunut harjoittelussa ja kyseisen paikan professori Martti Mela (kuvassa) oli sinä muutamana päivänä tehnyt lähtemättömän vaikutuksen ja toinen paikka oli sitten lääketieteellinen. 
Biofysiikkaa lukemaan pääsy oli varmaa, sillä yo-todistuksen ja –kirjoitusten kokeiden pistemäärät riittivät reilusti sisäänpääsyyn. Toinen paikka olikin sitten Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, jonne paperit laitettiin hyvissä ajoin menemään – kuten myös vapaaehtoishakemus armeijaan. Lääketieteen pääsykokeet järjestettiin neljänä päivänä kesäkuun puolessavälissä ja tietenkin oma palvelukseen astuminen Sodankylän tykistöön sattui juuri tuolle viikolle. Kokeisiin valmistautuminen meni hakiessa lykkäystä aloitukseen siirtämiseen (4xHL heti armeijan alkuun) ja niiden puuttuvien biologian opintojen tankkaukseen. Erityisesti viimeinen biologian kurssi piti sisällään paljon ihmisen biologiaa ja sitä en ollut käynyt ollenkaan lukion aikana.
Analyysi 1988 lääketieteellisen pääsykokeesta kohdallani
Koepäivä tuli ja kokeet tein parhaan ymmärryksen ja taitojen mukaan. Fysiikan ja Kemian kokeisiin olin todella tyytyväinen ja osaamiseni oli hyvällä tasolla kaikkien niiden nippelitietojen osalta mitä kokeessa kysyttiin (paljon mm. väittämiä, joista sai oikein vastatessa +1 pistettä ja väärin vastatessa -1 pistettä (vastaamatta jättäminen oli 0 p)). Valitettavasti 1988 biologian kokeessa oli luultavasti oma kompastuskiveni – naisen raskauteen liittyvä tehtävä, jossa kuukautiskierron ja viimeisten kuukautisten avulla piti laskea ’laskettu aika’ ja erinäisiä muita juttuja raskauden kulusta ja sikiön kehityksestä kalenterin avulla. Tämä oli kokonaan vierasta ja juuri sen Biologian kurssin aihetta, jota en ollut opiskellut. 
Koetulokset tulivat muistaakseni heinäkuun aikana ja äitini avustuksella sain tietää jääneeni harmittavasti 1.5 pisteen päähän opiskelupaikasta ja koska tuo edellä kuvattu ’raskaus’ tehtävä oli pääasiassa arvausta, niin uskoisin sen olleen minut tiputtava tekijä.
Armeija – mietintää tulevaisuudesta
Lähes LL koulutukseen pääsy ei harmittanut kovasti ja armeijassa riitti muutenkin ohjattua ’ajattelemattomuutta’, joten asiaan ei tullut kummemmin analysoitua. Armeijan 11. Kuukauden aikana tupakavereina AUK:ssa sattui olemaan muutamia ensimmäisen ja toisen vuoden käyneitä teekkareita prosessi ja sähköpuolelta. Matematiikan ja Fysiikan ollessa vahvoja aloja - kypsyi armeijan aikana päätös Tekniikan opintoihin hakemisesta ja niinpä kesällä 1989 osallistuin Oulun yliopiston sähkötekniikan osaston pääsykokeisiin (tuolloin vaikein tekniikan yksikkö päästä sisään) ja LL ei käynyt enää edes mielessä. 

Tekniikkaa …. Tekniikkaa …. YT siellä YT täällä 

Diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaminen ja tupsulakin tienaaminen aloitettiin siis 1989 syyslukukaudella Oulun yliopistossa ja Vappuna 1990 sitten tupsulakki ansaittiinkin (kuvassa Oulun yliopiston sähköteekkarilakki).
 Opinnot sujuivat nopsasti ja porukka oli mukavaa ja opintoviikkoja kertyi rivakkaan tahtiin ja niinpä keväällä 1992 kesällä olin suorittanut kaikki vaadittavat opinnot ja vain Diplomityö paikka puuttui ja enteet olivat huonot – sillä mm. Nokian Venäjän kauppa oli romahtanut ja teknologiateollisuus oli syvässä lamassa. Onneksi onnistuin saamaan lopputyöpaikan Nokian verkkopuolelta, josta sitten valmistuin keväällä 1993 Diplomi-insinööriksi ja jäin sille tielleni tuotekehitysinsinööriksi. 

Tähän päivään mennessä (edelleen teknologiateollisuuden parissa) olen nähnyt niin verkkopuolen laman kuin mobiililaitteiden nousun ja ’tuhon’ Elopin tulon jälkeen. 2009 – 2010 välillä YT neuvotteluista ja epävarmuudesta tuli arkipäivää ja niinpä 2010 lopussa sain tarpeekseni tuosta souta-huopaa-tekee-ei_tee hommasta ja päätin lähteä ison organisaation huomasta pieneen firmaa katsomaan maailmaa uudesta vinkkelistä.
Uutta tuulta (tai muuta myrskyä  - 'perfect storm') 

Kuitenkin jostain syystä tämän uuden tekniikan kehittäminen on alkanut pänniä ihan tosissaan ja uudet tuulet ovat alkaneet kiinnostaa – ja kun laiskana insinöörinä ei Galenoksen päntääminen ole kiinnostanut, niin ei ole LL opinnotkaan kiinnostaneet. Nyt kuitenkin syksyllä 2011 huomasin tiedotusvälineistä, että lääketieteellisen pääsyvaatimukset ovat muuttuneet ja kuten aikoinaan 1988 lukion oppimäärät riittävät ja vielä kun Ouluun tulee kiintiö vähintään kanditutkinnon suorittaneille (oppaasta suoraan”Kandidaatin tutkinnon suorittaneiden valintaryhmässä huomioidaan suomalaisessa yliopistossa vähintään kandidaatin tutkinnon suorittaneet valintakokeen hyväksytysti suorittaneet hakijat, jotka eivät tulleet hyväksytyksi yhteispisteiden tai valintakoepisteiden mukaisissa valintaryhmissä.”) niin mielessä on nyt kokeilla nyt se toinen kerta lääketieteen opintoihin.
Tarina on siis alussa ja päätös hakemisesta melkein tehty. Toisaalta ‘turvallisen’ elannon jättäminen perheelliselle ja uudelle alalle kouluttautuminen näin iäkkäänä on riski, mutta 
‘Rohkea rokan syö, vaikkei siitä pidäkkään’ 
ja i-Ikoni Jobsin sanoin:

“Aikasi on rajattua, joten älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden peittää sinun omaa sisäistä ääntäsi. Ja tärkeimpänä: Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi ja vaistojasi - ne tietävät jo, millaiseksi sinä todella haluat tulla. Kaikki muu on toissijaista.”