Tavoitepäivä – milloin pitäisi kaiken pitäisi olla valmista – lähestyy lähestymistään yhtä vääjäämättömästi kuin uuden tasavallan presidenttimme virkaanastujaiset.
Tavoitteen saavuttamisen uhkana näyttää olevan mm seuraavat seikat:
- uuden työpaikan vaatima energia, jotta kaiken uudet asiat omaksuisi
- uuden työpaikan ja vanhan insinööritieteen hauskuuden ja tekemisen meiningin löytyminen!
- ed. mainituista syistä aiheutunut ajankäyttöongelma yhdistettynä lukusuunnitelmattomuuteen
- hakuaika ei ole vielä alkanut ja siksi vahvaa päätöstä hakemisestakaan ei ole vielä tullut tehtyä
Toisaalta ne hetket (lähinnä viikonloppuna) kun avaan vanhat fysiikan, kemian ja biologian kirjat tai kun tulee selailtua aiheita internetixin sivuilta iPad:llä (linkki internetixiin) ovat opiskeluinnon riivaamia ja niiden luota ei malttaisi poistua ollenkaan.
Tehtäviä/ongelmia on mukavaa kiireettömästi pähkäillä ja ratkaisukin on tavallisesti löytynyt – vaikkakin jotkin kemian tasapainotehtävät ovat meinanneet viedä hermon ja orgaanisien yhdisteiden yhdisteryhmät aiheuttavat kerta toisensa jälkeen uusia harmaita hiuksia. Ilo tehdä ja oppia on kuitenkin tallella ja itse tehtäviin suhtautuu aivan erilailla kuin aikoinaan nuorempana. Nykyään huomaa saavansa suurimman tyydytyksen, kun oikeasti ymmärtää ja hahmottaa ongelman ja löytää sille ratkaisun (tai kaksikin). Itse ratkaisun ymmärtäminen täydellisesti on siis tärkeämpää kuin yrittää löytää ne helpoimmat ’ulkoaopittavat’ keinot ja tavat ratkaista tietyntyppiset tehtävät - ja tämä ei lupaa hyvää sinne kiireellä tehtävään pääsykokeeseen.
Viikonlopun valelääkärin vs. oikean diagnoosit
Viikonloppuna jouduin käymään poikani kanssa lääkärillä, kun flunssa jälkeen kuume nousi yllättäen uudestaan. Jälkitautien pelossa käytiin pojan kanssa lääkärillä ja ennen sinne menoa laadin oman ’valelääkäri’ tutkimussuunnitelman ihan huvikseni, jotta näkisin kuinka paljon omaan maalaisjärkeen perustuva tutkimukseni menisi pieleen. Oma versioni olisi ollut:
- keuhkojen kuuntelu
- korvien tarkastus
- ja nielun tarkistus (jonka teinkin – todeten sen minkä poika osasi kertoakin, eli ei kipeä)
- Jos noista edellisistä ei selvää löydöstä niin otattaisin pika CRP, jonka perusteella sitten mahdollinen laajakirjoinen antibiootti (siis jos ei selkeää löydöstä noista tarkastuksista)
No – lääkärin luona sitten menikin jokseenkin noin, eli kuume/yskä tarinan jälkeen naislääkäri käski pojalta yläruumiin paljaaksi ja kuunteli keuhkot edestä ja takaa (diagnoosi "seesteiseltä kuulostaa"). Sen jälkeen nieluun ja korviin katsominen, jotka olivat kunnossa. Tämän jälkeen korvakuumemittarilla kuumeen tarkistus (38.1 C) ja käsky mennä päivystyksen näytteenottoon pika CRP:n antoon. Pika CRP näytti normaalia, joten normaalien "ei tarvitse aloittaa lääkitystä, mutta jos kunto selkeästi heikkenee niin uudestaan tänne" -saatesanojen jälkeen takaisin kotihoitoon.
Summa summarum – ainoa mitä en ajatellut oli tuo kuumeen mittaus, mutta sekin varmaan ihan sen takia, että juurihan se oli kotona lähtiessä mitattu ja oli selkeästi yli 38 astetta silloinkin – niin eipä tullut mieleen, että vastaanotollakinhan se voidaan mitata. Ei tuo oma ’valelääkäri’ tutkimussuunnitelmakaan olisi ainakaan huonompaa tulosta aiheuttanut, kuin tuo laillistetun medisiinarin tekemä hoitokaan (paitsi etten osaa kuunnella niitä keuhkoja ja katsoa korviakaan ;)
Loppusanat
Vaikka tällä hetkellä hakemiseen liittyvät asiat eivät ole päällimäisenä ja vaikka en koskaan sitten enää hakisikaan lääkikseen, niin uskoisin näistäkin luvuista olevan hyötyä sitten (jos ja kun) lapseni painivat lukiossa näiden aiheiden parissa. Ja toisaalta ei yleistieto biologiasta, kemiasta ja fysiikasta ole koskaan haitaksikaan - ainakaan jos ne eivät rupea hallitsemaan yksilön elämää!
