Lopputulos

Nyt se on virallista - ohut kirje saapui eilen ja 9 pisteen päähän jäätiin sisäänpääsystä. Onnittelut kaikille sisään päässeille ja hyvää opiskeluintoa. Positiivista kuitenkin, että näinkin onnettomalla valmistautumisella yhdistettynä vuoden vaihteeseen ajoittuneeseen työpaikan vaihtoon saatiin tuollainenkin tulos - odotusarvo oli paljon vähemmän kokeen jälkeen.

Ensi vuoden hakuun suuri 'ehkä', mutta todennäköisesti ei kuiteskaan?!

Loppuanalyysiä kokeesta

Ohi on ja edellisessä postauksessa todettu Jukka pojan postaus kävi toteen, kun muistaa että psykologisessa mielessä ei kannata käyttää 'ei jtkn'-mielikuvia, koska ihmisen mieli poistaa kieltosanan ja kielteisen kielteisestä (positiivinen) tule kielteinen, joten siksipä

Tuli tyrittyä ('tyri nyt'), lyötyä yli ('lyö yli nyt') ja 'antauduttua angstin valtaan'.

Olo kokeessa oli kuin alla olevassa graffitissa:

Eli mukavaa oli vaikkakin näin näppäimistöllä kirjoittamaan tottuneelle käsi kramppasi jo pelkästään siitä kokeen alussa tulleesta käsinkirjoituspurskeesta: sotu, sukunimi, etunimet, allekirjoitus - sivun kääntö - sotu, sukunimi, etunimet, allekirjoitus - sivun kääntö - sotu, sukunimi, etunimet, allekirjoitus - .... ja meikäläisellä kun on noita etunimiä melkein kuin Peppi Pitkätossulla "Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu".

Huomioita koetilanteesta:

Tulin paikalle suht myöhään ja vessasuorituksen jälkeen huomasin, että nimenhuuto koesaliin oli jo alkanut, mutta koskapa oma nimeni on vasta loppupuolella niin 'no hätä'.

Koesalissa sitten tulikin aikasen pappamainen olo, kun suurin osa kanssamatkustajista oli niin nuoria (tunne oli varmaan vastavuoroinen eli ihmettelivät varmaan mitä toi 'papparainen' täällä väijyy). Koesalissa olleista valvojistakin varmaan yksi oli iän puolesta omia ikiä, yksi ehkä pikkaisen vanhempi ja loput olivat nuorempia.

Aika moni oli varmaan myös pelästynyt kokeeseen osallistuvien määrää ja ainakin omassa salissani aika moni ei saapunut edes koepaikalle (no-show arvionihan oli aikaisemmin n.10%), mutta väittäisin ainakin tuon oman luentosalin otannan perusteella olevan n. 15% (tai jopa joka viides ei tullut kokeeseen) luokkaa ja kun sitten seurasi liikennettä eli luovuttajia 1h-3h välillä (n. 5%) niin kokonaisuudessaan hakijoista oli suhteellisen tosissaan (=hauskuutti itseään kokeessa 4-5h) noin 80% => 750 hlö. Näistä sisään pääsee siis sen 123 hlö ja rannalle jää tästä populaatiosta ("lajienvälinen resurssikilpailu") se 84% populaatio, johon valitettavasti hyvin todennäköisesti itsekin kuulun.

Koesalissa oli ainakin itsellä hyvin levollinen olo ja kun pääsi silmäilemään tehtäviä, niin kaikki laskut näyttivät suhteellisen helppoilta, mutta vois sitä biologian määrää - ei mitään rajaa ja kun ei vielä ollut itsellä yhtään virallista kirjasarjaa käytössä, niin eihän se voinut hyvinkään mennä (tosin hormonikysymykseen oli ihan hyvää pohjaa edellisissä postauksissa julkaisemani ja itse kyhäämäni ajatuskartta aiheesta). Tehtäviä oli aivan liian paljon ja väkistenhän siinä loppui aika kesken ja monivalinnoissa/aineistotehtävissä oli niitä 'miinus'-pistetehtäviä, joten niihin tuli panostettua ehkä liiankin paljon ja näin jälkiviisaana olisi kannattanut laskea se 9. pisteen (tai sinnepäin) ekvivalenttipiiritehtävä kunnolla loppuun ja sutata mäihällä ne pallerot siihen monivalintatehtävään (kun vastaamatta jättäminen olisi tuonut sen -1 /-0,25 p ja mäihällä olisi voinut varman 'miinuksen' saada ehkä 'plussalle'). No, ajattelu ei ehkä ole koetilanteessa kaikkein parasta ja siten irrationaalista.

Kaavakokoelma oli käsittääkseni samanlainen kuin aikaisemmissa (Galenoksen aikaisissa) kokeissa ja koskapa en uskonut näin olevan en sitä koskaan käyttänyt ja siksi se oli käytännössä hyödytön, koska mitään kaavaa siitä viidakosta ei nopeasti löytänyt - joten ulkomuistilla mentiin.

Aikahan siinä sitten loppui ja homma jäi pahasti vaiheeseen ja pitääkin ihmetellä pedagogisessa mielessä mikä on tällaisen 'mekaanista suorittamista' ja vastaukset ilman 'syvempää ymmärrystä' suosivan valintakokeen tarkoitus?  Ei ainakaan palvele potilasturvallisuutta tulevaisuudessa, sillä tämä terveyskeskuksessa ilman 'syvempää ymmärtämystä' tehty diagnoosi ei hoida kuin oireita ja itse syy jää siten hoitamatta. No, itseäni viisaammat miehet/naiset nämä kokeet tekevät ja siten voinen todeta olevani väärässä.

Loppupäätelmiä:

Täytyy kyllä tunnustaa, että nyt kokeen ensimmäisen (tai siis toisen - mutta ensimmäisen erilaisen) kerran läpikäyneenä voin vain todeta, että kaikki netistä lukemani neuvot ajankäytön suhteen ja ajan loppumisesta kesken pitävät todellakin paikkansa. Edelleenkään en käsitä miten tällaisella kokeella seulotaan ne lääketieteelliseen sopivimmat henkilöt? Olisin ollut enemmän kuin iloinen, jos pääsykoetta olisi oikeasti viety johonkin uuteen suuntaan (tai no olihan sitä lisäämällä biologian osuutta).

Ja ehkäpä sitä kannattaisi hommata edes yksi Biologian kirjasarja (vaikka näyttäisi olleen niin, ettei sekään riittänyt?)

Tulipahan kuitenkin kokeiltua ja on nyt yhtä kokemusta viisaampi. Mikseipä tuota voisi ottaa jokavuotiseksi traditioksi käydä jonkin aineen pääsykokeissa - ihan vain pitääkseen dementian loitolla ja oppiakseen uutta.

Onnittelut kaikille, jotka pääsevät sisään!

 ja muistakaa, että ymmärtämystä asioiden syvällisempäänkin ymmärtämäiseen tarvitaan ja vaikka mekaanisella suorituksella näistä kokeista pääseekin läpi, niin silti toivon tulevaisuuden M.D:t ja Lic. Med:t ottavat ihmiset kokonaisuuksina eivätkä ja hoitavat oireiden sijasta syitä.

Lopuksi todistus, että 2=1 (vai onko):

Sokka irti .... älä tyri nyt!

 yötä jäljellä, joten fiilistellään Cheekiä mukaillen

"Sokka irti, mä luin päivin öin. 

Plärisin vaan kevään,

duunit laiminlöin."

 

ja perään vielä koepäivälle motoksi Jukka Pojan sanoin

"Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt,

älä antaudu angstin valtaan"

Onnea kaikille koitokseen! 

Oulussa L6 salissa tavataan jos tavataan :)

 

Hakijamäärät Ouluseen

Ensimmäinen arvaus hakijamääristä:
 
Jaahas, Kalevaa aamulla selatessa pisti silmään hakijamäärät Oulun yliopistoon.
Linkki: Oulun yliopiston hakijamäärät 2012
Kokonaiskasvu koko yliopistossa 8.2% ja lääketieteellisessä 19,2%!!!

Vanhoja tilastoja katsellessa yleisen puolelta
1) noin puolet hakijoista tavallisesti yleisen puolelle eli nyt hakeneista 1576 (sisältää kaikki, eli hampaan jne.) on yleiselle hakijoita n. 790
2) tilostoista näkee, että 20-25% ei saavu koskaan kokeeseen (=heittää pyyhkeen kehään)

=> 2012  kokeeseen saapunee n.600-630 yleiselle tähtäävää (ja aloituspaikkoja on 123), joten joka viides pääsee sisälle ja 80% jää rannalle ruikuttamaan.


Korjattua hakijainfoa:

Korjaanpa tähän nyt sitten enemmän faktaan perustuvaa tietoa Oulun yleiselle (linkki Oyo sivulle):
                                             hakijoita 2012     hakijoita 2011
lääketieteellinen                     940                          738
hammaslääketiede                 247                          248

=> voisi siis kokeen helppouden vuoksi olettaa, että 'no-show' määrä pienenee ja 2012 kokeeseen saapuu 850 (n. 10% 'no-show' arvolla) => joten n.15% onnittelee itseään hyvin tehdystä työstä ja loput 85 pinnaa tekee seuraavan/seuraavina vuosina jotain muuta!

Summary:

Saapas nähdä riittääkö oma aika ja into vai kuuluuko sitä tuohon 10-20% 'no-show' vai 80-85% 'dissapointed' porukkaan?! Aikanaan tuokin selvinnee...

Korkeakoulukelpoisuuden liitteet toimitettuna

Ihan aluksi edellisen kirjoituksen keuhkoihin liittyvän kysymyksen ratkaisu:

eli yllä on esitetty keuhkojen anatomia oikein eli ihmistä edestäpäin katsottaessa hänen vasen keuhkonsa muodostuu kahdesta lohkosta (vasen ylä- ja alalohko) ja oikea kolmesta lohkosta (oikea ylä-, keski- ja alalohko). Abi Biologian kirjassa siis ihminen oli kuvattu edestäpäin (tai sitten kuvaan piirretyt napa ja vatsalihakset ovat selässä) ja keuhkojen paikat vaihtuneet.

Hakemustoimintaa:

Kävin sitten tänään tuolla Linnanmaan kampuksella pyörähtämässä ja ohjeiden mukaisesti etsiydyin konetekniikan käytävälle, kun sisäänkäyntiosoitteeksi oli annettu ovi 2T. Aikani edestakaisin oven ja tiedekirjasto Lunan väliä käveltyäni ja hakijapalveluista viittaavaa tekstiä käytävältä haettuani hankkiuduin keskusaulan infoon kysymään tietä hakijapalveihin. Kopissa majaillut setä osoitti kädellään kemian käytävän suuntaan ja kertoi hakijapalveluiden olevan = opiskelijapalvelu (alla olevan kartan kohta 15).  Joten suunta sitten...

... kemian käytävää, ovesta sisään, opiskelijapalvelunapista vuoronumero ja suoraan koppiin palveltavaksi, jossa jätin lukion päättötodistuksen ja ylioppilastodistuksen oikeaksi todistetut valokopiot osoituksena korkeakoulukelpoisuudestani ja kandidaattitutkinnon kiintiöön oikeuttavan valokopion diplomi-insinöörin tutkinnostani.

Nyt on siis hakemus sisässä ja todisteet toimitettuna, joten enää ei puutu kuin pääsykokeissa käynti ja sisäänpääsy kandikiintiössä (jotten vie keneltäkään vasta yo:ksi päässeeltä paikkaa :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Biologian ihmeellisyyttä

Hengityselimistöstä:

Viimepäivinä olen selaillut/lueskellut biolgiaa tuosta Otavan abi Biologia kirjasta ja bongasin mielenkiintoisen virheen yhdestä kuvasta - huomaatko saman kuin minä, eli jotain outoa tässä hengityselimistön kuvassa?

Kuva löytyy s.189 (1.-4. painos 2010) kyseisestä Kustannusosakeyhtiö Otavan abi biologia kirjasta.

Solubiologiasta:

Lisäksi viime viikonloppuna satuin katsomaan luontodokumentin "kuolemattomuuden jäljillä", joka paneutui solubiologian aiheeseen telomeerien ja telomeraasin löytymiseen ja tutkimiseen niin 'ikuisen elämän' kuin 'syövänkin' suunnasta. Tutkijat saaneet tästä löydöstään 2009 fysiologian/lääketieteen nobelin palkinnon ja ihan aiheesta, jos minulta kysytään (linkki pressiriliisiin Nobel 2009 telomerase).

Jos vain solubiologia kiinnostaa, niin suosittelen dokkarin katsomista, kun se näyttäisi tulevan uusintana MTV3 kanavalla perjantaina 06.04.2012 klo 11.20.

Hakemus toimitettuna!

Seuraava etappi toteutettu nyt '3':lla jaettavana päivänä (24. maaliskuuta (=3) vuonna (=12)) ja kellon tuntiviisarikin näytti olevan kolmella jaollinen klo 12 :)

Seuraavana etappina sitten lukion päättötodistyksen, ylioppilastutkintotodistuksen ja oikeaksi todistetun jäljennöksen suomalaisessa yliopistossa suoritetusta tutkinnosta toimitus osoitteeseen:

Oulun yliopisto, Hakijapalvelut
Erkki Koiso-Kanttilan katu ovi 2 T
PL 8100
90014 Oulun yliopisto

Ihmettelen, miksei tuolta yliopistohaku-sivustolta saisi samalla ajantasaista tietoa hakeneiden senhetkisestä määrästä kyseiseen koulutusohjelmaan. Lakiteknistä ongelmaa ei liene ole, koska hakeneiden (ja kokeeseen osallistuneiden) määrät kerrotaan kuitenkin. Tietokannasta tuollaisen tiedon hakeminen ei olisi temppu eikä mikään ja samalla saisi jonkinlaisen käsityksen suosiosta kyseitä opintosuuntaa kohtaan.

Jokatapauksessa lueskelu jatkuu ja koepäivään on 60 yötä jäljellä!

Hyvästi Sharp EL-5030 & tervetuloa Casio FX-991ES Plus

Nyt sitten ensimmäiset konkreettiset stepit kohti pääsykoetta, vaikka niin kotona kuin töissäkin kiirettä pitelee, elikkäs

1) Laskimen valinta ja hankinta:
Päädyin Casio fx-991es plus laskimeen ja viime perjantaina kävin sen hakemassa Suomalaisesta Kirjakaupasta 34 euron hintaan (vaikka kärsivällisempänä olisin sen saanut esim. 5.10€ halvemmalla netistä verkkolaskin.fi:stä tilaamalla). Laskimeen totuttelu on käynnissä ja uusien ominaisuuksien ihastelua, kuten 'Natural Textbook Display' näyttävät enemmän kuin näppärille. Tosin vanhoista vanhan laskimen (Sharp EL-5030) kanssa totutuista maneereista näyttää olevan vaikea päästä eroon - no onhan meillä tosin jo yli 25 vuotta yhteistä taivalta takana tämän laskimen kanssa!

Vanhan ja uuden laskimen tyyppikuvat (kuvat netistä, ei kokosuhteessa):

2) Samalla laskimen ostoreissulla tarttui ostoskoriin vihreä Otavan 'Abi biologia' vastauskirjoineen.

3) Kustannustehokasta kirjallisuuden hankkimista kirjastosta eli seuraavat kirjat tuli lainattua (ja on niitä jo vähän selailtukin).
"Galenos haltuun 2010 - integroidut kappaleet"
"Galenos haltuun 2010 - biologia ja fysiologia"
ja koskapa fysiikan kirjoista osa on hukassa, niin samalla lainasin "Tammen 2007 Fysiikan Kertauskirjan".

4) Kaiken tämän tuhlailun lisäksi kävin luomassa tunnukset yliopistohaku.fi sivustolle ja hakemassa koriin sen ainoan ja oikean yliopiston - eli Oulun yliopiston LL koulutusohjelman.

Jäljellejääneitä hommia on tietenkin noiden materiaalien omaksumien ja varsinaisen hakemuksen tekeminen. Tutkintotodistuksista valokopioiden otto, oikeaksi todistaminen ja toimitus eteenpäin.

Alle 100 päivää h-hetkeen

Tavoitepäivä – milloin pitäisi kaiken pitäisi olla valmista – lähestyy lähestymistään yhtä vääjäämättömästi kuin uuden tasavallan presidenttimme virkaanastujaiset.

Tavoitteen saavuttamisen uhkana näyttää olevan mm seuraavat seikat:

-       uuden työpaikan vaatima energia, jotta kaiken uudet asiat omaksuisi

-       uuden työpaikan ja vanhan insinööritieteen hauskuuden ja tekemisen meiningin löytyminen!

-       ed. mainituista syistä aiheutunut ajankäyttöongelma yhdistettynä lukusuunnitelmattomuuteen

-       hakuaika ei ole vielä alkanut ja siksi vahvaa päätöstä hakemisestakaan ei ole vielä tullut tehtyä

Toisaalta ne hetket (lähinnä viikonloppuna) kun avaan vanhat fysiikan, kemian ja biologian kirjat tai kun tulee selailtua aiheita internetixin sivuilta iPad:llä (linkki internetixiin) ovat opiskeluinnon riivaamia ja niiden luota ei malttaisi poistua ollenkaan.

Tehtäviä/ongelmia on mukavaa kiireettömästi pähkäillä ja ratkaisukin on tavallisesti löytynyt – vaikkakin jotkin kemian tasapainotehtävät ovat meinanneet viedä hermon ja orgaanisien yhdisteiden yhdisteryhmät aiheuttavat kerta toisensa jälkeen uusia harmaita hiuksia. Ilo tehdä ja oppia on kuitenkin tallella ja itse tehtäviin suhtautuu aivan erilailla kuin aikoinaan nuorempana. Nykyään huomaa saavansa suurimman tyydytyksen, kun oikeasti ymmärtää ja hahmottaa ongelman ja löytää sille ratkaisun (tai kaksikin). Itse ratkaisun ymmärtäminen täydellisesti on siis tärkeämpää kuin yrittää löytää ne helpoimmat ’ulkoaopittavat’ keinot ja tavat ratkaista tietyntyppiset tehtävät - ja tämä ei lupaa hyvää sinne kiireellä tehtävään pääsykokeeseen.

Viikonlopun valelääkärin vs. oikean diagnoosit

Viikonloppuna jouduin käymään poikani kanssa lääkärillä, kun flunssa jälkeen kuume nousi yllättäen uudestaan. Jälkitautien pelossa käytiin pojan kanssa lääkärillä ja ennen sinne menoa laadin oman ’valelääkäri’ tutkimussuunnitelman ihan huvikseni, jotta näkisin kuinka paljon omaan maalaisjärkeen perustuva tutkimukseni menisi pieleen. Oma versioni olisi ollut:

-       keuhkojen kuuntelu

-       korvien tarkastus

-       ja nielun tarkistus (jonka teinkin – todeten sen minkä poika osasi kertoakin, eli ei kipeä)

-       Jos noista edellisistä ei selvää löydöstä niin otattaisin pika CRP, jonka perusteella sitten mahdollinen laajakirjoinen antibiootti (siis jos ei selkeää löydöstä noista tarkastuksista)

No – lääkärin luona sitten menikin jokseenkin noin, eli kuume/yskä tarinan jälkeen naislääkäri käski pojalta yläruumiin paljaaksi ja kuunteli keuhkot edestä ja takaa (diagnoosi "seesteiseltä kuulostaa"). Sen jälkeen nieluun ja korviin katsominen, jotka olivat kunnossa. Tämän jälkeen korvakuumemittarilla kuumeen tarkistus (38.1 C) ja käsky mennä päivystyksen näytteenottoon pika CRP:n antoon. Pika CRP näytti normaalia, joten normaalien "ei tarvitse aloittaa lääkitystä, mutta jos kunto selkeästi heikkenee niin uudestaan tänne" -saatesanojen jälkeen takaisin kotihoitoon.

Summa summarum – ainoa mitä en ajatellut oli tuo kuumeen mittaus, mutta sekin varmaan ihan sen takia, että juurihan se oli kotona lähtiessä mitattu ja oli selkeästi yli 38 astetta silloinkin – niin eipä tullut mieleen, että vastaanotollakinhan se voidaan mitata. Ei tuo oma ’valelääkäri’ tutkimussuunnitelmakaan olisi ainakaan huonompaa tulosta aiheuttanut, kuin tuo laillistetun medisiinarin tekemä hoitokaan (paitsi etten osaa kuunnella niitä keuhkoja ja katsoa korviakaan ;)

Loppusanat

Vaikka tällä hetkellä hakemiseen liittyvät asiat eivät ole päällimäisenä ja vaikka en koskaan sitten enää hakisikaan lääkikseen, niin uskoisin näistäkin luvuista olevan hyötyä sitten (jos ja kun) lapseni painivat lukiossa näiden aiheiden parissa. Ja toisaalta ei yleistieto biologiasta, kemiasta ja fysiikasta ole koskaan haitaksikaan - ainakaan jos ne eivät rupea hallitsemaan yksilön elämää!