Tuli tyrittyä ('tyri nyt'), lyötyä yli ('lyö yli nyt') ja 'antauduttua angstin valtaan'.
Olo kokeessa oli kuin alla olevassa graffitissa:
Eli mukavaa oli vaikkakin näin näppäimistöllä kirjoittamaan tottuneelle käsi kramppasi jo pelkästään siitä kokeen alussa tulleesta käsinkirjoituspurskeesta: sotu, sukunimi, etunimet, allekirjoitus - sivun kääntö - sotu, sukunimi, etunimet, allekirjoitus - sivun kääntö - sotu, sukunimi, etunimet, allekirjoitus - .... ja meikäläisellä kun on noita etunimiä melkein kuin Peppi Pitkätossulla "Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu".
Huomioita koetilanteesta:
Tulin paikalle suht myöhään ja vessasuorituksen jälkeen huomasin, että nimenhuuto koesaliin oli jo alkanut, mutta koskapa oma nimeni on vasta loppupuolella niin 'no hätä'.Koesalissa sitten tulikin aikasen pappamainen olo, kun suurin osa kanssamatkustajista oli niin nuoria (tunne oli varmaan vastavuoroinen eli ihmettelivät varmaan mitä toi 'papparainen' täällä väijyy). Koesalissa olleista valvojistakin varmaan yksi oli iän puolesta omia ikiä, yksi ehkä pikkaisen vanhempi ja loput olivat nuorempia.
Aika moni oli varmaan myös pelästynyt kokeeseen osallistuvien määrää ja ainakin omassa salissani aika moni ei saapunut edes koepaikalle (no-show arvionihan oli aikaisemmin n.10%), mutta väittäisin ainakin tuon oman luentosalin otannan perusteella olevan n. 15% (tai jopa joka viides ei tullut kokeeseen) luokkaa ja kun sitten seurasi liikennettä eli luovuttajia 1h-3h välillä (n. 5%) niin kokonaisuudessaan hakijoista oli suhteellisen tosissaan (=hauskuutti itseään kokeessa 4-5h) noin 80% => 750 hlö. Näistä sisään pääsee siis sen 123 hlö ja rannalle jää tästä populaatiosta ("lajienvälinen resurssikilpailu") se 84% populaatio, johon valitettavasti hyvin todennäköisesti itsekin kuulun.
Koesalissa oli ainakin itsellä hyvin levollinen olo ja kun pääsi silmäilemään tehtäviä, niin kaikki laskut näyttivät suhteellisen helppoilta, mutta vois sitä biologian määrää - ei mitään rajaa ja kun ei vielä ollut itsellä yhtään virallista kirjasarjaa käytössä, niin eihän se voinut hyvinkään mennä (tosin hormonikysymykseen oli ihan hyvää pohjaa edellisissä postauksissa julkaisemani ja itse kyhäämäni ajatuskartta aiheesta). Tehtäviä oli aivan liian paljon ja väkistenhän siinä loppui aika kesken ja monivalinnoissa/
Kaavakokoelma oli käsittääkseni samanlainen kuin aikaisemmissa (Galenoksen aikaisissa) kokeissa ja koskapa en uskonut näin olevan en sitä koskaan käyttänyt ja siksi se oli käytännössä hyödytön, koska mitään kaavaa siitä viidakosta ei nopeasti löytänyt - joten ulkomuistilla mentiin.
Aikahan siinä sitten loppui ja homma jäi pahasti vaiheeseen ja pitääkin ihmetellä pedagogisessa mielessä mikä on tällaisen 'mekaanista suorittamista' ja vastaukset ilman 'syvempää ymmärrystä' suosivan valintakokeen tarkoitus? Ei ainakaan palvele potilasturvallisuutta tulevaisuudessa, sillä tämä terveyskeskuksessa ilman 'syvempää ymmärtämystä' tehty diagnoosi ei hoida kuin oireita ja itse syy jää siten hoitamatta. No, itseäni viisaammat miehet/naiset nämä kokeet tekevät ja siten voinen todeta olevani väärässä.
Loppupäätelmiä:
Täytyy kyllä tunnustaa, että nyt kokeen ensimmäisen (tai siis toisen - mutta ensimmäisen erilaisen) kerran läpikäyneenä voin vain todeta, että kaikki netistä lukemani neuvot ajankäytön suhteen ja ajan loppumisesta kesken pitävät todellakin paikkansa. Edelleenkään en käsitä miten tällaisella kokeella seulotaan ne lääketieteelliseen sopivimmat henkilöt? Olisin ollut enemmän kuin iloinen, jos pääsykoetta olisi oikeasti viety johonkin uuteen suuntaan (tai no olihan sitä lisäämällä biologian osuutta).Ja ehkäpä sitä kannattaisi hommata edes yksi Biologian kirjasarja (vaikka näyttäisi olleen niin, ettei sekään riittänyt?)
Tulipahan kuitenkin kokeiltua ja on nyt yhtä kokemusta viisaampi. Mikseipä tuota voisi ottaa jokavuotiseksi traditioksi käydä jonkin aineen pääsykokeissa - ihan vain pitääkseen dementian loitolla ja oppiakseen uutta.
Onnittelut kaikille, jotka pääsevät sisään!
ja muistakaa, että ymmärtämystä asioiden syvällisempäänkin ymmärtämäiseen tarvitaan ja vaikka mekaanisella suorituksella näistä kokeista pääseekin läpi, niin silti toivon tulevaisuuden M.D:t ja Lic. Med:t ottavat ihmiset kokonaisuuksina eivätkä ja hoitavat oireiden sijasta syitä.
Lopuksi todistus, että 2=1 (vai onko):
Tsemppiä!
VastaaPoistaNim. Aloitin lääkiksen perheellisenä, 27-v, nyt pian LL. Hyvin ehtii! :)
Juu ehtiihän sitä ja kyllä itsekin olisi 10v sitten pitänyt tulla järkiinsä ja jos olisin nyt 30v tuntumissa, niin täysillä vain jatkaisin hakemista. Joka tapauksessa työuraa on jäljellä vielä lyhimmilläänkin se 20 vuotta (ja enemmänkin) eli kyllähän tässä vielä ehtii, jos vain saa terveenä pällistellä.
PoistaPitänee vain pitää päänsä ja seurata ohjenuoraa: "Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi ja vaistojasi - ne tietävät jo, millaiseksi sinä todella haluat tulla."
10 vuotta sinne tänne, lähtökohdat mun hakemiselle ei olleet kovin hääppöiset: yo-kirjoituksista oli kulunut 7 vuotta; fy lopetin lukiossa kesken, pitkästä matikasta oli C, kemiasta olin melkein lukenut kaikki kurssit (mittän en muistanut, biologiasta en paljoa muistanut, mutta päätin, että pääsen sisään. Luin niin paljon, että ymmärsin kaikeen, en jättänyt mitään epäselväksi itselleni (SIC!). Mekaniikka tuotti hankaluutta, ja se oli ainoa asia, jossa päätin, että siitä perusasioiden osaaminen saa riittää.
VastaaPoistaTyö on raskasta, sitä riittää, päivystäminen on usein, noh, aika p:eestä (etenkin ilta/yövuorot), mutta tykkään tästä hommasta! Ja se, että on elämänkokemusta, ei ole yhtään haitaksi. Kun minulle eräs vaikea potilas sanoi pitkän ja raskaan vastaanottokäynnin jälkeen, että oli ehkä maailman paras käynti, kiitos, tuntui, että on oikealla alalla, saa oikeasti auttaa ihmisiä edes piirun verran eteenpäin ongelmiensa kanssa.
Eli kornia tai ei - seuraa sydäntäsi, se kertoo mitä haluat ja ole valmis sinnikkäästi tekemään töitä unelmiesi eteen.
T.ap
Kiitoksia vain kannustuksesta 'ap'. Itsekin analysoin aikaisemmin tuota insinööriys vs. LL pohdintaa ja epäilemättä insinöörihommien paras anti on tuo 8-16 riittävyys vaikkakin projektien kiireisimmissä vaiheissa ei aina se 8h riitäkään ja useimmiten ne tehdään ikäänkuin talkoilla (varsinkin pienemmissä inssitoimistoissa) ja joskus ennustinkin, että paras bisnes tulevaisuudessa olisi "loppuunpalaneiden 'Nokia' insinöörien virikkeellinen hoitokoti" :)
PoistaLähtokohdista näyttäisi itsellä olevan paljon paremmat mahdollisuudet, koskapa itsellä nuo fysiikka ja kemia ovat aina oleet vahvuus ja yo-toikkarissa täydet kympit ja realissakin kirjoitin aikoinaan 7 tehtävää fysiikkaa, 2 tehtävää kemiaa ja yhden silloin varman biologian tehtävän (eli risteytyksen) sillä seuraksella, että tulos oli 'L'. Lisäksi insinöörinä matematiikka ja eri algoritmit ovat viikottaista kauraa.
Joka tapauksessa, katsotaan miten nyt käy ja jaksaako enää hakeminen kiinnostaa ensivuonna. Pitäisi tulevaisuuteen joka tapauksessa opetella enemmän konemaista laskemista, kuin todellista ongelmanratkaisua johon nyt insinöörinä minut on opetettu.