80-luvun biologiaa

Jee jipii – löytyi vihdoin kadoksissa olleet ja vanhat hyvin palvelleet Biologian kirjat varastojen kätköistä!

Kirjat joita aikoinaan on päntätty ovat seuraavat: Koulun Biologia (Johan Tast, Heikki Tyrväinen, Rauno Mattila, Teuvo Nyberg) lukiokurssit 1-2 (Otava 1.-4. painos 1984) ja lukiokurssi 3 (Otava 1.-3. painos 1984) sekä Uuden lukion biologia kurssi B4 (Werner Söderström 3. painos 1986)

Tuli selailtua sitten eilinen ilta noita kirjoja huolella ja hartaudella läpi. Silmiin sattui Koulun Biologia kurssi 3 kirjassa kappaleessa "10. polymeeriset geenit" sanat ’neekeri’ ja ’mulatti’, jotka nykyisin ovat kiellettyjä ja jos joku huomaamatta sattuu tiedotusvälineissä vahingossa käyttämään 'neekeri' sanaa, niin lööpit huutaa kissan kokoisin kirjaimin rasistiksi!

Tässäpä kappaleen 10. kuva neekerin ja valkoihoisen polymeeristen geenien summautuvasta vaikutuksesta ihonvärin periytymiseen, jossa kaikki perilliset ovat mulatteja.

Joka tapauksessa voin hyvin käsittää itseni ikäisiä ja vanhempia, ettei esim. tuo neekeri sana ole millään tavalla rasistinen - sen tekee mahdollisesti rasistiseksi asiayhteys - eikä niinkään viittaus ihonväriin?!

Ryppy motivaatiopiikissä - derivaatan nollakohtaa odotellessa

Näyttää tällä hetkellä toivottomalta tuon luku-urakan kanssa, kun työasiat pukkaa päälle liian kovalla teholla ja aikaa on mennyt alumiinisukkulassa (lentokone) matkustellessa, Aasiassa pyöriessä, asiakkaita tavatessa ja aikaerorasituksesta toipuessa (ja mitä kaikkia syitä niitä nyt keksiikään, ettei ole pystynyt keskittymään lukemisurakkaan).

Insinöörityön suola on ehkä juuri se, että tulee ainakin lentokoneen istuimet tutuksi ja useisiin kulttuureihin pääsee tutustumaan ilman omaa rahallista panostusta. Toisaalta noilla reissuilla työpäivät venyvät yli kymmentuntisiksi ja illalliselle on kohteliasta lähteä töiden jälkeen ja sinänsä nähtävyyksien katseluun jäävä aika ei ole kummoinen.  Viime reissulla jäi kuitenkin vapaa-aikaa ja mm. Tokyo Toweria tuli käytyä ihmettelemässä.

Plus-miinus pohdintaa (insinöörityön faktaa vs. mielikuvaa LL työhön liittyvistä asioista):

Lääkärin työhön verrattuna insinööritieteissä siis pääsee matkustelemaan Aasiassa, koskapa elektroniikkatuotantoa on sinne siirretty ja lähes kaikki kustannustehokkaat komponentit tehdään siellä. Lääkäreillä ei ehkä ole niin paljon matkustusmahdollisuutta. (tämä matkustaminen on jo niin nähty eli pisteet - ins 0 – LL 1)

Toisaalta lääkäreiden työ ei ole 8-16 tyylistä vaan usein virkoihin kuuluu päivystystä ja siten työ on eräänlaista  epäsäännöllisen-säännöllistä-vuorotyötä jos niitä töitä on tarjolla.  (ins 1 – LL 1)

Työn sosiaalisuus on selkeästi lääkäreiden puolella eli perusinsinöörin töistä suurin osa on koneen kanssa seurustelemista ja kymmensormijärjestelmän osaajia insinööreissä on takuulla paljon enemmän kuin lääkäreissä. (Sosiaalisuus => ins. 1 – LL 2; 10-sormijärj. => ins. 2 – LL 2)

Työn varmuus lääkäreillä on ehdoton - vaikkakin naapurimaista tulee oikeitakin lääkäreitä valelääkäreiden lisäksi. Lääkärin tointa kuitenkin säännöstellään, mutta insinöörejä koulutetaan pilvin pimein lähes joka paikassa. (ins. 2 – LL 3).

Ikärasismi: Euroopassa (ja ainakin Etelä-Koreassa) insinööreillä on paljon ikärasismia ja 50+ ikäisen on vaikea saada kovasta kokemuksesta huolimatta töitä. Etelä-Koreassa taasen on yrityksissä vallalla järjestelmä, jossa 45v insinöörille (joka ei ole edennyt ylempään johtoon) annetaan mahdollisuus lähteä tai jäädä töihin vastavalmistunutta pienemmällä palkalla. Kuitenkin Pohjois-Amerikan insinöörejä (Principals) arvostetaan ja he ovat usein Gurun maineessa yritysten sisällä. Lääkäreillä en ikärasismia uskoisi olevan niin paljon, juuri säännöstelystä johtuen. (ins. 2 – LL 4)

Työn rasittavuus onkin ehkä pahin arvosteltava, sillä insinöörihommissa ’pahana’ päivänä voi koneen ääressä murjottaa rauhassa, mutta vastaanotolla se ihmisten kanssa ei onnistu ja insinöörin pahaa oloaan ei voi tartuttaa kuin ehkä avokonttorin muihin asukkeihin. Eräänä aspektina tietenkin lääkäreiden kohtaamat ihmiskohtalot ja niiden rasittavuus/vaikuts omaan elämään on insinöörille tuntematonta, sillä ne YT:ssä irtisanotutkaan insinöörit tulevat harvoin enää kaupassa vastaan ja toisen kärsimys ei välttämättä ole niin käsin kosketeltavissa – puhumattakaan mm. kuoleman kohtaamisesta. Toisaalta lääkäri pystyy lääkitsemään pahaa oloaan niin tarvitessaan – mutta ehkä piste kuitenkin insinöörikunnalle. (ins 3 – LL 4)

Kouluttautuminen: LL opintoihin on vaikeampaa päästä, kuten tuolla aikaisemmin tuli ’työn varmuus’ kohdassa tuli epäsuorasti todettua. Toisaalta insinöörikoulutuksessa voi edetä omassa tahdissaan tenttejä tehden ja kirjoista opiskellen, sillä pakollisia harjoitteluita tai harjoitustöitä ei ole paljon. LL opiskelun 360op on hyvin ohjattua ja kliinisessä osassa on paljon ns. pakollista harjoittelua. (ins 4 – LL 4)

Lainanottokyky: lääkäreillä koulutuksen säännöstelyn takia ehkä varmempi leipä kuin insinöörillä ja hyvään alkupalkkaan päästään heti kiinni. (ins 4 – LL 5)

Sukulaisten ja ystävien neuvominen ja diagnoosien tekeminen vapaa-ajalla uskoisin menevän hyvinkin tasoihin. Luulisin molempien saavan osakseen kyselyitä omaan alaansa liittyen – insinööri mm. ”millainen tietokone/kännykkä minun kannattaisi hankkia?” ja lääkäreiltä tietenkin udellaan neuvoja mitä ihmeellisempiin vaivoihin. Molemmille piste. (ins 5 – LL 6)

Lopputulos:  insinöörit vs. lääketieteen lisensiaatit (5 – 6)

Täytyy siis todeta, ettei tämäkään analyysi auttanut edellisen 1,5 kuukauden motivaatiofunktion negatiivisen derivaatan ongelmaan ja uuden motivaatiopiikin ilmaantumiseen - sillä aikamoisen tasan menivät plussat ja miinukset  tässä kuvitteellisessa kisassa. Tulevaisuuden uhkana on, että jos lääkärin ammatin harjoittamiseen luotua monopolia (kartellia) tullaan tulevaisuudessa esim. valtiovallan avustuksella purkamaan ja esimerkiksi aloituspaikkoja lisäämään, niin äkkiä tämä kisa saattaa kääntyä jopa insinööritieteiden hyväksi.

Kevättä kohti ja positiivisuutta etsien

Positiivista tsemppiä sain älyvuodon kautta Ilkalta (DI ja lääket. yo), jolta sain rohkaisevaa viestiä omaan urakkaani liittyen – Kiitos IH siitä! Ja täytyy vain toivoa, että tuleva joulu ja uudenvuoden käyntiin vierähtäminen saa aikaan motivaatiokäyrän minimin löytymisen ja derivaatan nollakohdan saavuttamisen ja jälleen positiiviseksi muuttumisen. 

Ja hyvät lukijat - kommentoikaa ja lisätkää omia 'kisailun' aiheita ja mielipiteitänne edellä esitettyyn kuvitteelliseen kisaan! Sana on vapaa.

Marraskuu, läpi repaleisen lokakuun

Marraskuu pyörähti käyntiin ja lainastosta tarttui viime viikolla mukaan Seppo Turusen: WSOY Biologia - Ihminen (5. uudistettu painos, 2005), joka on nyt nopealla silmäilyllä katseltu läpi. Tutun näköistä tekstiä näytti olevan ja ei tuo ihmisen biologia kovin suuresti ole muuttunut sitten 1980-luvun. Kuitenkin mm. munuaisen nefroniin oli ilmestynyt Henlen linko, jonka olemassaoloa en kyllä omalta kouluajalta muista, eikä kyllä ohutsuolen eri osat (pohjukais-, tyhjä- ja sykkyräsuoli) olleet jääneet mieleen hormonien nimistä/vaikutuksista/erityksestä pyhumattakaan.

Niinpä tuli tehtyä 'mind-map' tyylillä 'hajatelma' mm. hormoneista ja siitähän sitten  muotoutui seuraavanlainen hirvitys:

Nootti: Avataksesi tarkempaan syyniin - klikkaa kuvaa => auenneen kuvan päällä => hiiren oikeasta näppäimestä 'näytä kuva'/'tallenna kuva'/tms. ja voit zoomailla "hajatelmakarttaa"
Disclaimer: Näyttää jääneen joitain 'kirotusvireitä' - mutta kuitenkin ymmärrettävää hajatelmaa kuitenkin.

Seuraavaksi nyt marraskuun kunniaksi tulenkin jatkamaan opintoja ja oman osaamisen kartoittamista toisella lainastosta mukaan tarttuneella teoksella Ulmanen, Tenhunen, Ylänne, Valste, Viitanen: WSOY Biologia - Geeni (1.-3. painos 2000). Nähtäväksi jää kuinka paljon solubiologia ja genetiikka onkaan harpannut parissa kymmenessä vuodessa - ainakin ihmisen geenit on kartoittettu ja niitä ei ollutkaan sitten loppupeleissä niin paljon - vaivaiset 20k-25k :)

LL työn ohjenuora

Älyvuotoa lukiessa törmäsin erinomaiseen tiivistelmään lääkärin työstä (nimim. Alli):

"Itse pidän tärkeimpänä sitä, että osaa erottaa ensinnäkin sen, mikä on normaalia ja mikä ja ei. Sitten siitä, mikä ei ole normaalia pitää erottaa, että pitääkö asialle tehdä jotain vai ei. Ja siitä että pitää tehdä jotain, pitää osata erottaa, että teetkö sen itse vai ohjaatko eteenpäin. Yliopistosairaalassa törmää sellaisiin juttuihin, joita ei never ever tule tarvitsemaan. On tietysti hyvä tietää että harvinaisia juttuja on olemassa, mutta se onkin ainoa asia mikä niistä pitää tietää."

Lainattu keskustelu kokonaisuudessaan <paina tästä>

Eli aivan samanlainen ajatusrakennelma kuin itsekin tuossa lääkiksen kokeen uudistumisspekuloinnissa käytin. Jokatapauksessa mielestäni erittäin hyvin 'maalaisjärjellä' noissa hommissa tulee pärjäämään, jos vain perusasiat osaa - ja siksi varmaan ne valelääkärikin menestyvät paremmin kuin hyvin?!

Älyvuotoon tunnukset

Tulipa sitten seuraavakin steppi kohti LL tutkintoa otettua ja rekisteröityminen Epionen Älyvuotoon on nyt tehty.

Pääsykokeen uudistuminen näyttää olevan 'hot potato' tuolla keskutelupalstalla ja itsekin tuli asiaa siellä spekuloitua. Arvelisin monivalintatehtävätyyppejä olevan enemmän ja ne tulevat olemaan juuri noita pisteytykseltään raakoja eli oikein vastatessa +1 pistettä ja väärin vastatessa -1 pistettä ja vastaavasti vastaamatta jättäminen ei vähennä, muttei kerrytäkkään pistepottia (0p siis tarkoittaa 'en osaa itse, mutta voisin siirtää potilaan erikoislääkärille konsultoitavaksi'). Tällaisilla paljon väittämiä sisältävillä tehtävätyypeillä mitataan kokeilaiden nopeaa päättelykykyä suuresta massasta kysymyksiä ja tehtävät/väittämät itsessään ovat helpohkoja päässälaskuja, jossa kuitenkin joku oleellinen pikku jekku tai oivallus tarvitaan (tai sitten ei). Toisaalta monivalintatehtävien tarkistus on helposti automatisoitavissa ja siten erittäin kustannustehokas tapa säästää yliopistojen niukkoja resursseja kasvavien hakijamäärien paineessa.

Esimerkkinä tällaisesta voisi olla mm.
Muuntajan ensiokäämissä on 20 kierrosta ja toisiokäämissä on 100 kierrosta. Ensiopuolelle kytkeään 100V tasajännitelähde, mikä on toisiopuolen jännite?
a.) 500V
b.) 20V
c.) 0V
d.) 250V

Ja kaikkihan tämän osaavat, joten oikeaa vastausta ei taida tarvita antaa :)

Vanhoja kirjoja varaston kätköistä aloitukseen

Varaston ja kaikkien laatikkojen penkomisen jälkeen kaikki vanhat Kemian 'Haavisto, Nikkola, Viljanmaa - kemia I, II ja III' sekä saman sarjan kertauskirjat 'I-II' ja 'III' löytyivät. Fysiikan osilta saanto oli huonompi ja vain 'Nikkola, Viljanmaa, Virtanen - laaja fysiikka I' sekä saman sarjan kertaus- ja harjoituskirjat 'I' ja 'II-III' löytyivät. Lisäksi löytöretkeltä löytyi Otavan MAOL MAT, FYS, KEM taulukkokirja 8. uudistettu painos vuodelta 1985.

Näillä taidetaan FyKe kertausta aloitella, sillä yleismaailmallista fysiikka ja kemiaa perusoppeineen tuskin tarvitsee uudemmista kirjoista opiskella. Kadoksissa olevat fysiikan kirjat ovat todennäköisesti olleet jossain vaiheessa tekniikan opintojen tukena ja jääneet jonnekin toiseen paikkaan piiloon. Biologian kirjoja pitää varmaan alkaa jostain metsästämään, sillä ne olivat totaalisen kadoksissa :(

Keski-ikäisen ongelmia työnsaannissa

Pistää vieläkin miettimään tämä oma ikä ja mahdollinen uudelleenkouluttaminen, kun työterveyslaitoksenkin sivuilta löytyi tänään tarinaa keski-ikäisen työllistymisestä. Mitenkähän keski-ikäiseen noviisiin lääketieteen lisensiaattiin suhtaudutaan työnantajien ja potilaiden osilta? Ja mitenkähän oppimisen hidastuminen ja nippelitiedon omaksuminen on heikentynyt vuosien varrella?

Koko juttu työterveyslaitoksen sivulta: <klikkaa tästä>

11.10.11 - 224 päivää Oulun lääketieteellisen pääsykokeeseen

Tämä blogi seuraa ’vanhan’ lääketieteenpyrkijän uutta matkaa kohti 2012 kevään lääketieteellisen pääsykoetta. Oma tarinani LL hakuun alkaa jo vuodelta 1988, jolloin pääsykokeet olivat neljäpäiväiset (Kemia, Fysiikka, Biologia ja Psykologia), joista vähintään kolmeen kokeeseen oli osallistuttava. Kokeet siis olivat paljon enemmän aikaa vievät kuin nykyiset ja pohjautuivat lukion oppimääriin.

Tarinaa hakemisesta 1988-1989 ja miten päädyin opiskelemaan tekniikkaa 

Abivuotena päätin hakea kahteen paikkaan, joista toinen oli  Oulun yliopiston Biofysiikan laitos, johon olin tutustunut harjoittelussa ja kyseisen paikan professori Martti Mela (kuvassa) oli sinä muutamana päivänä tehnyt lähtemättömän vaikutuksen ja toinen paikka oli sitten lääketieteellinen. 

Biofysiikkaa lukemaan pääsy oli varmaa, sillä yo-todistuksen ja –kirjoitusten kokeiden pistemäärät riittivät reilusti sisäänpääsyyn. Toinen paikka olikin sitten Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, jonne paperit laitettiin hyvissä ajoin menemään – kuten myös vapaaehtoishakemus armeijaan. Lääketieteen pääsykokeet järjestettiin neljänä päivänä kesäkuun puolessavälissä ja tietenkin oma palvelukseen astuminen Sodankylän tykistöön sattui juuri tuolle viikolle. Kokeisiin valmistautuminen meni hakiessa lykkäystä aloitukseen siirtämiseen (4xHL heti armeijan alkuun) ja niiden puuttuvien biologian opintojen tankkaukseen. Erityisesti viimeinen biologian kurssi piti sisällään paljon ihmisen biologiaa ja sitä en ollut käynyt ollenkaan lukion aikana.

Analyysi 1988 lääketieteellisen pääsykokeesta kohdallani

Koepäivä tuli ja kokeet tein parhaan ymmärryksen ja taitojen mukaan. Fysiikan ja Kemian kokeisiin olin todella tyytyväinen ja osaamiseni oli hyvällä tasolla kaikkien niiden nippelitietojen osalta mitä kokeessa kysyttiin (paljon mm. väittämiä, joista sai oikein vastatessa +1 pistettä ja väärin vastatessa -1 pistettä (vastaamatta jättäminen oli 0 p)). Valitettavasti 1988 biologian kokeessa oli luultavasti oma kompastuskiveni – naisen raskauteen liittyvä tehtävä, jossa kuukautiskierron ja viimeisten kuukautisten avulla piti laskea ’laskettu aika’ ja erinäisiä muita juttuja raskauden kulusta ja sikiön kehityksestä kalenterin avulla. Tämä oli kokonaan vierasta ja juuri sen Biologian kurssin aihetta, jota en ollut opiskellut. 

Koetulokset tulivat muistaakseni heinäkuun aikana ja äitini avustuksella sain tietää jääneeni harmittavasti 1.5 pisteen päähän opiskelupaikasta ja koska tuo edellä kuvattu ’raskaus’ tehtävä oli pääasiassa arvausta, niin uskoisin sen olleen minut tiputtava tekijä.

Armeija – mietintää tulevaisuudesta

Lähes LL koulutukseen pääsy ei harmittanut kovasti ja armeijassa riitti muutenkin ohjattua ’ajattelemattomuutta’, joten asiaan ei tullut kummemmin analysoitua. Armeijan 11. Kuukauden aikana tupakavereina AUK:ssa sattui olemaan muutamia ensimmäisen ja toisen vuoden käyneitä teekkareita prosessi ja sähköpuolelta. Matematiikan ja Fysiikan ollessa vahvoja aloja - kypsyi armeijan aikana päätös Tekniikan opintoihin hakemisesta ja niinpä kesällä 1989 osallistuin Oulun yliopiston sähkötekniikan osaston pääsykokeisiin (tuolloin vaikein tekniikan yksikkö päästä sisään) ja LL ei käynyt enää edes mielessä. 

Tekniikkaa …. Tekniikkaa …. YT siellä YT täällä 

Diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaminen ja tupsulakin tienaaminen aloitettiin siis 1989 syyslukukaudella Oulun yliopistossa ja Vappuna 1990 sitten tupsulakki ansaittiinkin (kuvassa Oulun yliopiston sähköteekkarilakki).

 Opinnot sujuivat nopsasti ja porukka oli mukavaa ja opintoviikkoja kertyi rivakkaan tahtiin ja niinpä keväällä 1992 kesällä olin suorittanut kaikki vaadittavat opinnot ja vain Diplomityö paikka puuttui ja enteet olivat huonot – sillä mm. Nokian Venäjän kauppa oli romahtanut ja teknologiateollisuus oli syvässä lamassa. Onneksi onnistuin saamaan lopputyöpaikan Nokian verkkopuolelta, josta sitten valmistuin keväällä 1993 Diplomi-insinööriksi ja jäin sille tielleni tuotekehitysinsinööriksi. 

Tähän päivään mennessä (edelleen teknologiateollisuuden parissa) olen nähnyt niin verkkopuolen laman kuin mobiililaitteiden nousun ja ’tuhon’ Elopin tulon jälkeen. 2009 – 2010 välillä YT neuvotteluista ja epävarmuudesta tuli arkipäivää ja niinpä 2010 lopussa sain tarpeekseni tuosta souta-huopaa-tekee-ei_tee hommasta ja päätin lähteä ison organisaation huomasta pieneen firmaa katsomaan maailmaa uudesta vinkkelistä.

Uutta tuulta (tai muuta myrskyä  - 'perfect storm') 

Kuitenkin jostain syystä tämän uuden tekniikan kehittäminen on alkanut pänniä ihan tosissaan ja uudet tuulet ovat alkaneet kiinnostaa – ja kun laiskana insinöörinä ei Galenoksen päntääminen ole kiinnostanut, niin ei ole LL opinnotkaan kiinnostaneet. Nyt kuitenkin syksyllä 2011 huomasin tiedotusvälineistä, että lääketieteellisen pääsyvaatimukset ovat muuttuneet ja kuten aikoinaan 1988 lukion oppimäärät riittävät ja vielä kun Ouluun tulee kiintiö vähintään kanditutkinnon suorittaneille (oppaasta suoraan”Kandidaatin tutkinnon suorittaneiden valintaryhmässä huomioidaan suomalaisessa yliopistossa vähintään kandidaatin tutkinnon suorittaneet valintakokeen hyväksytysti suorittaneet hakijat, jotka eivät tulleet hyväksytyksi yhteispisteiden tai valintakoepisteiden mukaisissa valintaryhmissä.”) niin mielessä on nyt kokeilla nyt se toinen kerta lääketieteen opintoihin.

Tarina on siis alussa ja päätös hakemisesta melkein tehty. Toisaalta ‘turvallisen’ elannon jättäminen perheelliselle ja uudelle alalle kouluttautuminen näin iäkkäänä on riski, mutta 

‘Rohkea rokan syö, vaikkei siitä pidäkkään’ 

ja i-Ikoni Jobsin sanoin:

“Aikasi on rajattua, joten älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden peittää sinun omaa sisäistä ääntäsi. Ja tärkeimpänä: Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi ja vaistojasi - ne tietävät jo, millaiseksi sinä todella haluat tulla. Kaikki muu on toissijaista.”

 Jobs: Kuolema on Elämän paras keksintö