Ryppy motivaatiopiikissä - derivaatan nollakohtaa odotellessa

Näyttää tällä hetkellä toivottomalta tuon luku-urakan kanssa, kun työasiat pukkaa päälle liian kovalla teholla ja aikaa on mennyt alumiinisukkulassa (lentokone) matkustellessa, Aasiassa pyöriessä, asiakkaita tavatessa ja aikaerorasituksesta toipuessa (ja mitä kaikkia syitä niitä nyt keksiikään, ettei ole pystynyt keskittymään lukemisurakkaan).

Insinöörityön suola on ehkä juuri se, että tulee ainakin lentokoneen istuimet tutuksi ja useisiin kulttuureihin pääsee tutustumaan ilman omaa rahallista panostusta. Toisaalta noilla reissuilla työpäivät venyvät yli kymmentuntisiksi ja illalliselle on kohteliasta lähteä töiden jälkeen ja sinänsä nähtävyyksien katseluun jäävä aika ei ole kummoinen.  Viime reissulla jäi kuitenkin vapaa-aikaa ja mm. Tokyo Toweria tuli käytyä ihmettelemässä.

Plus-miinus pohdintaa (insinöörityön faktaa vs. mielikuvaa LL työhön liittyvistä asioista):

Lääkärin työhön verrattuna insinööritieteissä siis pääsee matkustelemaan Aasiassa, koskapa elektroniikkatuotantoa on sinne siirretty ja lähes kaikki kustannustehokkaat komponentit tehdään siellä. Lääkäreillä ei ehkä ole niin paljon matkustusmahdollisuutta. (tämä matkustaminen on jo niin nähty eli pisteet - ins 0 – LL 1)

Toisaalta lääkäreiden työ ei ole 8-16 tyylistä vaan usein virkoihin kuuluu päivystystä ja siten työ on eräänlaista  epäsäännöllisen-säännöllistä-vuorotyötä jos niitä töitä on tarjolla.  (ins 1 – LL 1)

Työn sosiaalisuus on selkeästi lääkäreiden puolella eli perusinsinöörin töistä suurin osa on koneen kanssa seurustelemista ja kymmensormijärjestelmän osaajia insinööreissä on takuulla paljon enemmän kuin lääkäreissä. (Sosiaalisuus => ins. 1 – LL 2; 10-sormijärj. => ins. 2 – LL 2)

Työn varmuus lääkäreillä on ehdoton - vaikkakin naapurimaista tulee oikeitakin lääkäreitä valelääkäreiden lisäksi. Lääkärin tointa kuitenkin säännöstellään, mutta insinöörejä koulutetaan pilvin pimein lähes joka paikassa. (ins. 2 – LL 3).

Ikärasismi: Euroopassa (ja ainakin Etelä-Koreassa) insinööreillä on paljon ikärasismia ja 50+ ikäisen on vaikea saada kovasta kokemuksesta huolimatta töitä. Etelä-Koreassa taasen on yrityksissä vallalla järjestelmä, jossa 45v insinöörille (joka ei ole edennyt ylempään johtoon) annetaan mahdollisuus lähteä tai jäädä töihin vastavalmistunutta pienemmällä palkalla. Kuitenkin Pohjois-Amerikan insinöörejä (Principals) arvostetaan ja he ovat usein Gurun maineessa yritysten sisällä. Lääkäreillä en ikärasismia uskoisi olevan niin paljon, juuri säännöstelystä johtuen. (ins. 2 – LL 4)

Työn rasittavuus onkin ehkä pahin arvosteltava, sillä insinöörihommissa ’pahana’ päivänä voi koneen ääressä murjottaa rauhassa, mutta vastaanotolla se ihmisten kanssa ei onnistu ja insinöörin pahaa oloaan ei voi tartuttaa kuin ehkä avokonttorin muihin asukkeihin. Eräänä aspektina tietenkin lääkäreiden kohtaamat ihmiskohtalot ja niiden rasittavuus/vaikuts omaan elämään on insinöörille tuntematonta, sillä ne YT:ssä irtisanotutkaan insinöörit tulevat harvoin enää kaupassa vastaan ja toisen kärsimys ei välttämättä ole niin käsin kosketeltavissa – puhumattakaan mm. kuoleman kohtaamisesta. Toisaalta lääkäri pystyy lääkitsemään pahaa oloaan niin tarvitessaan – mutta ehkä piste kuitenkin insinöörikunnalle. (ins 3 – LL 4)

Kouluttautuminen: LL opintoihin on vaikeampaa päästä, kuten tuolla aikaisemmin tuli ’työn varmuus’ kohdassa tuli epäsuorasti todettua. Toisaalta insinöörikoulutuksessa voi edetä omassa tahdissaan tenttejä tehden ja kirjoista opiskellen, sillä pakollisia harjoitteluita tai harjoitustöitä ei ole paljon. LL opiskelun 360op on hyvin ohjattua ja kliinisessä osassa on paljon ns. pakollista harjoittelua. (ins 4 – LL 4)

Lainanottokyky: lääkäreillä koulutuksen säännöstelyn takia ehkä varmempi leipä kuin insinöörillä ja hyvään alkupalkkaan päästään heti kiinni. (ins 4 – LL 5)

Sukulaisten ja ystävien neuvominen ja diagnoosien tekeminen vapaa-ajalla uskoisin menevän hyvinkin tasoihin. Luulisin molempien saavan osakseen kyselyitä omaan alaansa liittyen – insinööri mm. ”millainen tietokone/kännykkä minun kannattaisi hankkia?” ja lääkäreiltä tietenkin udellaan neuvoja mitä ihmeellisempiin vaivoihin. Molemmille piste. (ins 5 – LL 6)

Lopputulos:  insinöörit vs. lääketieteen lisensiaatit (5 – 6)

Täytyy siis todeta, ettei tämäkään analyysi auttanut edellisen 1,5 kuukauden motivaatiofunktion negatiivisen derivaatan ongelmaan ja uuden motivaatiopiikin ilmaantumiseen - sillä aikamoisen tasan menivät plussat ja miinukset  tässä kuvitteellisessa kisassa. Tulevaisuuden uhkana on, että jos lääkärin ammatin harjoittamiseen luotua monopolia (kartellia) tullaan tulevaisuudessa esim. valtiovallan avustuksella purkamaan ja esimerkiksi aloituspaikkoja lisäämään, niin äkkiä tämä kisa saattaa kääntyä jopa insinööritieteiden hyväksi.

Kevättä kohti ja positiivisuutta etsien

Positiivista tsemppiä sain älyvuodon kautta Ilkalta (DI ja lääket. yo), jolta sain rohkaisevaa viestiä omaan urakkaani liittyen – Kiitos IH siitä! Ja täytyy vain toivoa, että tuleva joulu ja uudenvuoden käyntiin vierähtäminen saa aikaan motivaatiokäyrän minimin löytymisen ja derivaatan nollakohdan saavuttamisen ja jälleen positiiviseksi muuttumisen. 

Ja hyvät lukijat - kommentoikaa ja lisätkää omia 'kisailun' aiheita ja mielipiteitänne edellä esitettyyn kuvitteelliseen kisaan! Sana on vapaa.